lauantai 12. maaliskuuta 2016

Oslossa, torstai

Kas niin, päästiin siis hotellille ja tyypilliseen Emmi-tapaan, mä purin kaikki mun matkatavarat siisteihin pinoihin ikkunalaudalle ja asettelin toilettitarvikkeet omille paikoilleen kylppäriin. Kello ei ollut vielä paljoakaan ja ulkona oli vielä sen verran kylmä, että päätettiin lähteä Rachelin kanssa (daa..kenes muunkaan) toiselle aamiaiselle (ihan niinku LotRissa ;)). Me oltiin jo Suomessa googlattu missä keskustan Starbucksit oli, joten tiedettiin mihin suunnata. Löydettiinkin itsemme pian läheisestä kauppakeskuksesta ja pian makoisan sconesin ja herkullisen laten täyttäminä oltiin valmiina päivän seikkailuihin.

Rachelilla on tapana tilata juomansa aina pahvimukiin, sillä se on varmaan ainoa ihminen, jonka tiedän juovan kahvinsa vielä hitaammin kuin minä. Tilattiin sitten molemmat aamiaisemme to-go, mutta jäätiin kuitenkin istumaan kahvilaan, sillä meillä ei ollut mikään kiire minnekään. Mä otin hirveät paineet tästä "huijauksesta", sillä meidän leivonnaisilla oli halvempi hinta, jos ne otti mukaan eikä syöny kahvilassa. Mentiin sitten istumaan niin kauas myyntitiskistä kuin vain mahdollista eikä mun oloa yhtään helpottanut Rachelin rationaaliset rauhoittelut siitä, että tuskin ne tulee heittämään meitä ulos vaikka ne näkisikin meidät. Tää on kyllä niin tyypillinen ero suomalaisessa ja amerikkalaisessa kasvatuksessa. Pienetkin sääntöjen rikkomiset saa mussa aikaan jonkinasteista paniikkia ja häpeää, mutta Rachel vaan kohauttaa olkapäitään eikä ole moksiskaan.

Aamiaisen jälkeen käytiin ruokakaupassa ostamassa vettä ja etsimässä mulle uutta deodoranttia, mutta no luck. Tää oli jo toinen kauppa, josta ei löytynyt spreiattavaa dödöä. Käytiin samana päivänä vielä parissa muussa kaupassa, kunnes kyllästyin ja totesin koko mission olevan tuhoontuomittu.

Lähdettiin sitten kävelemään kohti mielenkiintoisen näköistä kirkkoa (tuomiokirkko), mutta se mikä on ulkopuolelta kaunis ei välttämättä ole sitä sisältä..kuten saimme todistaa. Ensinnäkin kattomaalaukset oli ehkä hirveimmät mitä oon ikinä nähnyt. Koko katto oli superkirjava ja kaikki ajatukset rauhallisuudesta ja tyyneydestä kaikkosivat kun astui sisään. Oli siellä jotain hienoa..varmasti..en nyt vaan muista mitä. Kaiken kruunasi urkuri, joka soitti superoutoa musiikkia, joka ei mun mielestä sopinut ollenkaan kirkkoon. Lähdettiin aika nopsaa, enkä ees sytyttänyt mummulle kynttilää, sillä toi ei vaan mun mielestä ollut yhtään sopiva paikka sitä varten.

Päädyttiin sivukadulle, jolla oli ihanin kauppa ikinä!!! Outland! Se oli vielä upeampi kuin Tukholman scifi ja fantasiakirjakauppa. Outlandissä oli mieletön tarjonta pelejä, nörttikamaa, sarjakuvia, kirjoja, roolipelijuttuja, leluja ym. Me oltiin siellä varmaan reilusti yli puoli tuntia (lähinnä sen takia, että mun piti käydä kaikki niiden kirjat läpi) ja lopulta mukaan tarttui kolme Elfquest-sarjista ja The World of Ice & Fire. Nää ei olleet mistään kevyimmästä päästä ja olin vähän huolissani kuinka saan ne takaisin Suomeen käsimatkatavaroissa, mutta toisaalta ketään ei ollut tulomatkalla kiinnostanut meidän matkatavaroiden paino, joten ehkä sama olisi odotettavissa paluumatkalla. Enivei, kirjat painoi sen verran, että käytiin hotellilla heittämässä kamoja pois ja jatkettiin sitten matkaa.

Lähdettiin ulos käppäilemään tarkoituksena kävellä rantaviivaa pitkin oopperatalolta Akerhusin linnalle. Ulkona oli uskomaton auringonpaiste ja oli ihanaa kaivaa aurinkolasit laukusta ja vaan nauttia hyvästä säästä ja seurasta.





Jatkettiin kävelyä linnalle ja kierreltiin ensin hetki linnan pihalla ennen kuin päätettiin mennä sisään. Helpommin sanottu kuin tehty.. Me löydettiin suljettu portti, jonka edessä seisoi vartija. No, siitä ei selkeesti päässy sisään, joten yritettiin löytää toinen reitti. Lopulta kun oltiin kuljettu aikamme ees taas ja oltiin kolmatta kertaa vartijan kohdalla, mä menin vihdoin kysymään siltä mistä sinne linnaan pääsee sisään. No, linna olikin auki vain viikonloppuisin, joten se siitä.

Lähdettiin sitten kaupungintalolle päin (btw, mikä on raatihuoneen ja kaupungintalon ero? en jaksa kvg) ja siitä sitten kohti palatsia. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että mun kenkävalinta oli ehkä surkein ikinä. Joko mun jalat on kasvaneet siitä kun oon viimeks käyttänyt mun buutseja marras-joulukuun vaihteessa, tai sit ne on pienentyneet kaapissa. Oli miten oli, ne hiersi aika inhottavasti, vaikka syksyllä mulla ei ollut mitään ongelmaa niiden kanssa. Rachel naureskeli mulle kun kerroin, että joo, olin ehkä kenkiä ostaessa hankkinut numeroa liian pienet kengät. Sen mielestä tää on siis ihan odotettu lopputulos. Mut siis mun kengänkoko on yleensä 39,5, ja koon 39 kengät näyttää paremmilta kuin koon 40 kengät. Onko siis joku ihme, että hankin ihan pikkiriikkisen verran turhan pienet kengät? Ei munkaan mielestä. Sitä paitsi, ei ne ookaan tarkoitettu pitkiin kävelymatkoihin..niiden tehdävänä on vaan näyttää hyvältä. :)

No mut jatkettiin siis matkaa ja käytiin kivassa lelukaupassa katselemassa josko löytyisi tuliaisia tytöille. No eipä löytynyt, mutta ainakin mun jalat sai vähän lepoa. :) Kun päästiin palatsille vievälle hiekkatielle, me todettiin, että jees hienon näköinen, mut jatkettiin matkaa toisaalle..en myönnä, että tää valinta olis ollu mitenkään mun jalkojen voinnista johtuva päätös...ei ainakaan ainoastaan niistä johtuva.






Päästiin sitten vihdoin yhdelle meidän listalla (ja avoinna) olevista nähtävyyksistä eli Historical Museumiin. Opiskelijalippu oli vaan 50 NOK ja samalla lipulla pääs 48h sisällä vielä Viikinkimuseoonkin sisään. No, aloitettiin kuitenkin tästä, missä oltiin ja täytyy sanoa, että oli kyl aikamoinen pettymys. Ensimmäisessä näyttelytilassa oli hienoja artifakteja vanhasta puukirkosta ja tuoksu oli ihana. Mut seuraava näyttely oli tosi lapsellinen kuvaus Norjan historiasta ja jumalista. Kolmas näyttely sisälsi vanhoja koruja ja se oli kyllä hieno. Kaiken kaikkiaan alakerran näyttelyt ei olleet mitään huippulaatua, mutta ne oli kuitenkin tämän museon parasta antia, sillä yläkerta tuotti vaan pettymyksiä toisensa perään. Seuraavissa näyttelyissä oli kaikkea Egyptistä eskimoihin. Englanninkielisiä tekstejä löytyi tosi vähän ja mun mielestä esillepano olisi todellakin kaivannut hieman hiomista. Me ei kuitenkaan luovutettu, vaan mentiin ihan viimeiseenkin huoneeseen ja se olikin mun lemppari. Sieltä löytyi Itä-Aasialaisia asuja, vateja, arkkuja ym. Ne oli hienoja ja vartijakin oli ihan söpö. ;)

Lopulta tämä kokemus oltiin saatu päätökseen ja ajateltiin lähteä sinne viikinkimuseoon. Se kuitenkin sijaitsi vähän kauempana keskustasta eikä ollut enää kovin pitkään auki, joten päätettiin säästää se perjantaille. Kello alkoi muutenkin olla sen verran, että lounas alkoi täyttää ajatuksia. Lähdettiin kävelemään paikallista esplanadia pitkin, mutta todettiin että kaikki mitä sen varrella on, on varmaan melko kalliita paikkoja. Nähtiin kuitenkin TGI Friday's, mutta se oli aika täynnä plus haluttiin ehkä syödä jotain oikeesti paikallista. Jatkettiin siis kävelyä kunnes oltiin sen verran väsyneitä, että haluttiin vaan päästä jonnekin istumaan ja syömään. Oltiin kävelty takaisin aamuisen kauppakeskuksen viereen ja siinä nökötti toinen TGIFs, joten jäätiin sitten sinne syömään. Amerikkalaisuudestaan huolimatta, Rachel ei ollut ikinä käynyt TGIFs:ssä. Mä sen sijaan oon käynyt kerran..oisko ollut Tokiossa Annan kanssa. Mun burgeri oli superhyvää, vaikka Rachel katsoikin mun syömistä vähän oudosti ja totesi että ei oo ikinä nähnyt kenenkään syövän hampurilaista niinkuin minä. What? Ei oo outoa ottaa leipää ja täytteitä erilleen ja yrittää joka haukulla saada leivän lisäksi jonkun verran täytettä mukaan. Ja siis samaa täytettä ei pidä syödä kahta kertaa peräkkäin..ihan normaalia (ocd-)käytöstä.

Lounaan jälkeen käytiin aamuisessa Starbucksissa ostamassa mulle Oslo-muki mun kokoelmaan. Siitä sit lähdettiin takaisin hotellille ruokalevolle, mutta matkalla sinne mentiin Forexin kautta ja Rachel kävi vielä Outlandissä hankkimassa aiemmin löytämänsä synttärilahjan tyttöjen kaverille.

Me päästiin hotellille ja chillattiin hetki, kunnes todettiin että me tuskin lähdetään enää yhtään minnekään. Me oltiin ostettu iltapalaa ja siiderit/oluet, joten suihkujen jälkeen oltiin valmiita korkkaamaan pullot. Paitsi et meillä ei ollu pullonavaajaa. o_O Me yritettiin mun avaimilla, mut ne oli liian isoja. Racheliltä onneks löyty pyörän avain, joka onneksi oli pienempi. Muutaman haavan jälkeen sain kuin sainkin meidän pullot auki ja päästiin kilistämään. Rachel oli ostanu ekalla Outland-visiitillä Sherlock Holmes-pelin, jota me sitten alettiin pelata. Se oli aikamoinen pettymys, mutta saatiinpahan kulutettua aikaa ennen nukkumaanmenoa...joka btw oli siinä kymmenen-yhdentoista aikoihin.

Aaah! Mikäs sen ihanampaa, kuin lähteä ulkomaille nukkumaan. :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Matkustaminen Osloon

No nyt on tullut maapallon kallein maa koettua. Ja olenkin nyt puilla paljailla. o_O

Lähdin veljeni vaimon, Rachelin, kanssa Osloon 25.2., sillä meidän yksi lempiartisti, Hozier, oli siellä esiintymässä lauantaina 27.2. Me oltiin varattu lennot ja hotelli jo syksyllä, mutta alettiin suunnitella matkaohjelmaa vasta pari päivää ennen lähtöä. Yleensä yritän katsoa nähtävyyksiä ja aktiviteetteja edes vähän tarkemmin ja aiemmin, mutta toisaalta meidän reissun tärkein pointti olikin konsertti ja kaikki muu oli vain oheissälää, joten no big deal. Me löydettiinkin muutamia kiinnostavia kohteita ja säätiedotus lupasi aurinkoisia päiviä, joten päämäärätön kävely ohjelmanumerona ei tuntunut mitenkään huonolta idealta.

Lento lähti Helsinki-Vantaalta 7:15 ja onnistuin nukkumaan noin 2h ennen kuin piti herätä aamulla(lue: yöllä). Tämä oli tietysti sen ansiota, että aloitin pakkaamisen vasta edellisenä iltana sen jälkeen kun olin käynyt hieman vaateostoksilla ostamassa uusia matkavaatteita kaupunkilomaa varten. Normaalisti vissiin ihmiset lähtee reissuun vähin tavaroin ja ostaa vaatteita ulkomailta, mutta mä teinkin päinvastoin. Ihan hyvä vaan, että ostin matkaa varten uusia vaatteita, sillä en oo täydentänyt mun vaatekaappia juuri ollenkaan sitten viime kesän.

Enivei, inhoan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa matkustamista nesterajoitusten takia. Kyllähän mä sain nesteeni mahtumaan siihen pikkupussiin, mutta oli pieniä puteliongelmia pakatessa ja mun spray-deodorantti ei läpäissyt testiä vaan sai jäädä lentokentälle. (onneksi mulla oli varalla deostick mukana, sillä Oslosta löytyi vain nestemäisiä deodorantteja, joiden käytön lopetin jo vuosia sitten). :P

Lento sujui oikein mukavasti nukkuessa ja kentältä ostettu riistohintainen aamiainen tuntui hyvältä massussa. Kun oltiin lähestymässä Oslon lentokenttää, kapteeni kuulutti meille kellonaikaa ja säätiedotusta. "At the moment it's -10 degrees celcius and it's going to be a lovely sunny day". Siis mitä?!? Me oltiin just edellisenä iltana katottu Rachelin kanssa säätiedotusta ja meille oltiin luvattu +2-4 astetta joka päivälle. Varmistettiin myös live webcam:sta että kaupungilla ei ollut lunta maassa. Tämän perusteella olin sitten laittanut jalkaani mun keväiset buutsit ja kevyemmän takin. Onneksi pipo, hanskat ja kaulahuivini olivat kuitenkin ihan kunnon talvivarusteita. No, kello oli kuitenkin vasta 7:45 Norjan aikaa, joten ajateltiin että ehkä se lämpötila nousee plussan puolelle heti kun aurinko on vähän korkeammalla. Kyllähän se nousi, mutta plussan puolella oltiin joka päivä ehkä välillä 12-16 ja muu aika olikin miinusasteita. Mua tää ei haitannut niinkään, sillä mulla on usein kuuma, mutta Rachel-raukka oli ihan jäässä suurimman osan ajasta. :(

Junalla päästiin sujuvasti keskustaan ja hotelli oli vain kahden korttelin päässä juna-asemasta. Kello ei tainnut olla edes yhdeksää, mutta ajateltiin silti viedä matkatavarat hotellille vaikkei huoneeseen vielä pääsisikään. Hotellissa oli täysin automatisoitu check-in eikä henkilökuntaa ollut näkyvissä ollenkaan. Päätettiin kokeilla sisäänkirjautumista jos meitä vaikka lykästäisi ja niinhän siinä kävi, että 10 minuutin kuluttua me makoiltiin jo meidän huoneessa ihanan pehmoisilla sängyillä.

Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että olin ihan äimän käkenä, ettei meidän ollut tarvinnut näyttää passeja missään vaiheessa. Ei lentokentillä eikä hotellissa. Tiedän, ettei Schengen-alueella tarvitse näyttää henkkareita kun matkustaa alueen sisällä, mutta en kyllä muista milloin olisin viimeksi matkustanut lentokoneella niin, etten ole kulkenut passintarkastuksen läpi. Oli kyllä hämmentävää. Ja hotellissa me vaan syötettiin varauskoodi koneelle ja se tulosti meille avainkortit.  Ainoan kerran kun oikeasti tarvittiin henkkareita oli paluulennolla kun oltiin astuttu ulos koneesta Helsinki-Vantaalla. Meitä oli vastassa kaksi turvamiestä, jotka tarkisti kaikkien matkustajien passit.

Se matkustamisesta. Kerron pian lisää itse Oslosta.