No nyt on tullut maapallon kallein maa koettua. Ja olenkin nyt puilla paljailla. o_O
Lähdin veljeni vaimon, Rachelin, kanssa Osloon 25.2., sillä meidän yksi lempiartisti, Hozier, oli siellä esiintymässä lauantaina 27.2. Me oltiin varattu lennot ja hotelli jo syksyllä, mutta alettiin suunnitella matkaohjelmaa vasta pari päivää ennen lähtöä. Yleensä yritän katsoa nähtävyyksiä ja aktiviteetteja edes vähän tarkemmin ja aiemmin, mutta toisaalta meidän reissun tärkein pointti olikin konsertti ja kaikki muu oli vain oheissälää, joten no big deal. Me löydettiinkin muutamia kiinnostavia kohteita ja säätiedotus lupasi aurinkoisia päiviä, joten päämäärätön kävely ohjelmanumerona ei tuntunut mitenkään huonolta idealta.
Lento lähti Helsinki-Vantaalta 7:15 ja onnistuin nukkumaan noin 2h ennen kuin piti herätä aamulla(lue: yöllä). Tämä oli tietysti sen ansiota, että aloitin pakkaamisen vasta edellisenä iltana sen jälkeen kun olin käynyt hieman vaateostoksilla ostamassa uusia matkavaatteita kaupunkilomaa varten. Normaalisti vissiin ihmiset lähtee reissuun vähin tavaroin ja ostaa vaatteita ulkomailta, mutta mä teinkin päinvastoin. Ihan hyvä vaan, että ostin matkaa varten uusia vaatteita, sillä en oo täydentänyt mun vaatekaappia juuri ollenkaan sitten viime kesän.
Enivei, inhoan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa matkustamista nesterajoitusten takia. Kyllähän mä sain nesteeni mahtumaan siihen pikkupussiin, mutta oli pieniä puteliongelmia pakatessa ja mun spray-deodorantti ei läpäissyt testiä vaan sai jäädä lentokentälle. (onneksi mulla oli varalla deostick mukana, sillä Oslosta löytyi vain nestemäisiä deodorantteja, joiden käytön lopetin jo vuosia sitten). :P
Lento sujui oikein mukavasti nukkuessa ja kentältä ostettu riistohintainen aamiainen tuntui hyvältä massussa. Kun oltiin lähestymässä Oslon lentokenttää, kapteeni kuulutti meille kellonaikaa ja säätiedotusta. "At the moment it's -10 degrees celcius and it's going to be a lovely sunny day". Siis mitä?!? Me oltiin just edellisenä iltana katottu Rachelin kanssa säätiedotusta ja meille oltiin luvattu +2-4 astetta joka päivälle. Varmistettiin myös live webcam:sta että kaupungilla ei ollut lunta maassa. Tämän perusteella olin sitten laittanut jalkaani mun keväiset buutsit ja kevyemmän takin. Onneksi pipo, hanskat ja kaulahuivini olivat kuitenkin ihan kunnon talvivarusteita. No, kello oli kuitenkin vasta 7:45 Norjan aikaa, joten ajateltiin että ehkä se lämpötila nousee plussan puolelle heti kun aurinko on vähän korkeammalla. Kyllähän se nousi, mutta plussan puolella oltiin joka päivä ehkä välillä 12-16 ja muu aika olikin miinusasteita. Mua tää ei haitannut niinkään, sillä mulla on usein kuuma, mutta Rachel-raukka oli ihan jäässä suurimman osan ajasta. :(
Junalla päästiin sujuvasti keskustaan ja hotelli oli vain kahden korttelin päässä juna-asemasta. Kello ei tainnut olla edes yhdeksää, mutta ajateltiin silti viedä matkatavarat hotellille vaikkei huoneeseen vielä pääsisikään. Hotellissa oli täysin automatisoitu check-in eikä henkilökuntaa ollut näkyvissä ollenkaan. Päätettiin kokeilla sisäänkirjautumista jos meitä vaikka lykästäisi ja niinhän siinä kävi, että 10 minuutin kuluttua me makoiltiin jo meidän huoneessa ihanan pehmoisilla sängyillä.
Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että olin ihan äimän käkenä, ettei meidän ollut tarvinnut näyttää passeja missään vaiheessa. Ei lentokentillä eikä hotellissa. Tiedän, ettei Schengen-alueella tarvitse näyttää henkkareita kun matkustaa alueen sisällä, mutta en kyllä muista milloin olisin viimeksi matkustanut lentokoneella niin, etten ole kulkenut passintarkastuksen läpi. Oli kyllä hämmentävää. Ja hotellissa me vaan syötettiin varauskoodi koneelle ja se tulosti meille avainkortit. Ainoan kerran kun oikeasti tarvittiin henkkareita oli paluulennolla kun oltiin astuttu ulos koneesta Helsinki-Vantaalla. Meitä oli vastassa kaksi turvamiestä, jotka tarkisti kaikkien matkustajien passit.
Se matkustamisesta. Kerron pian lisää itse Oslosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti