Juuh, ei ois aamu voinut nopsempaa päättyä. Vähän harmittaa, etten ollut sosiaalisempi eilen enkä saanut tänään sanottua hyvästejä kaikille. Mut minkäs mä sille voin, että niillä on krapulaisin ilta ikinä ja tänään piti nukkua luoja ties kuinka pitkään. Täytyy kyllä sanoa, että sohvasurffaus on ihana tapa tavata ihmisiä, olla kotoisasti ja yöpyä halvasti, mutta täytyy sanoa että ainakin tällä reissulla mulla on ollut paljon hauskempaa hostelleissa.
Tänään oli kyl ihanan aurinkoista ja menin Uetlibergille katselemaan maisemia ja oli kyllä upeaa! En jaksanut kiivetä tornin huipulle, mutta alempaakin näkyi koko kaupunki ja iso osa Zürich-järveä. Näkyipä muuten osa Alppejakin. Huokailin varmaan niin paljon, että aiheutin jonkun tuulenpuuskan kaupungin toisella puolella. :) Mut ei kyl ollut kauhean vaikuttava näky sen jälkeen kun on ollut ihan niiden juurella.
Ei muuten ollut kauhean kivaa kun rakkolaastarit oli jääneet rautikselle...alastulo sieltä kukkulalta oli nimittäin aika tappoa ja mun kävelykengät nirhas mun jalkapöydät niin, et jouduin kävelemään jonkun matkaa sukkasilteen. o_O En sit todellakaan kävellyt koko matkaa takas asemalle, vaan hyppäsin ekaan ratikkaan. No, asia korjaantui aika nopsaa kun pääsin käsiksi rinkkaan ja sain päällystettyä jalat laastareilla.
Lentokentälle pääsy oli harvinaisen helppoa ja sain otettua mukavat nokkaunet ratikassa. Paljon venailua lentokentällä, lounas ja nopea vaihto Frankfurtissa on nyt takana ja kaikki sujuu kuin tanssi.
On kyllä ristiriitaiset paluun suhteen.
- on ikävä uusia tuttavuuksia ja uusien tuttavuuksien luomista
- on ikävä ihania vuoristokyliä ja -kaupunkeja
- on ikävä vierasta kieltä
- on ikävä sitä, että kaikki on uutta
- on ikävä huolettomuutta ja nautiskelua
- on ikävä päivien suunnittelua
+ oma suihku ja sänky
+ pienemmät kantamukset
+ vaatteiden pesu ja tavaroiden organisointi
+ perhe ja ystävät
- töihin paluu ja tentteihin lukeminen
+ leffat ja keskeneräiset sarjat
+/- suomen kieli
Toivottavasti ei tuu samanlaista matkanjälkeistä masennusta kuin vaihdon jälkeen...pitää alkaa suunnitella uutta matkaa. :)
Vatsa kurnii, ois pitänyt jo lähtee, kaikki tavarat on valmiina. Mut kaikki nukkuu vielä enkä kehtaa lähteä ilman hyvästejä. :P
Ajattelin kolkuttaa Jonasin ovelle,mut se vois olla vähän epäkohteliasta. Voisin kirjoittaa lapun, mut sekin voisi olla vähän tylyä. Plus se varmaan herää vähintäänkin sit kun oon eteisessä metelöimässä. Äh, haluun jo pois täältä.
Dimitri tuli kotiin vasta kasilta aamulla. Siis mä en ymmärrä miten se jaksaa. :)
Okei, nyt kirjoitan sen lapun.
En kehdannutkaan...mut meen nyt eteiseen mölyämään.
Tai meen kohta...
No, menin, mut en ollut tarpeeks äänekäs.
Kaipa se lappu ois ihan jees idea.
No niin, Kaspar taitaa heräillä...toivottavasti...joo!! Ehkä mä voin kohtapuoliin lähteä. :) Pääasia vissiin, että sanon moikka edes jollekin noista.
Jees, Jonas sanoi et ne ei meinaa tehdä tänään mitään spessuu kun eilen meni niin myöhään (aikaiseen). Mä päätin sit lähteä kävelylle ihan itsekseni. Kaupasta tarttui mukaan sämpylä, kaakaota ja suklaalevy. Menin ensin läheiseen (melko pimeään) puistoon istumaan riippuverkkomattoon syömään iltapalan ja jatkoin siitä matkaa poispäin keskustasta. Löysin paljon baareja, shisha-paikan (jonka tuoksu toi takas älyttömästi Turkki-muistoja), klubeja ja leffateatterin.
Käppäilin sit Limmt-joelle ja sen rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä parin sillan verran takaisin keskustaa kohti. Välillä oli vähän pelottavaa kun ei ollut katuvaloja tai reitti oli muuten vaan tosi epäilyttävä. Toisaalta pimeässä oli helpompi katsella tähtiä, joten eipä mennyt ihan mönkään tämä reittivalinta. ;)
Kuljin myös yksien tosi outojen bileiden ohi. Niillä oli joku ihme dj-koppi pihalla ja random-teltta pystytetty siihen viereen, oudosti pukeutuneita tyyppejä, alienilmapalloja ja joessa olevia diskovaloja. Näytti kyl aika hyviltä bileiltä. :)
Lopulta löysin tien takas kämpille ja lo and behold jätkät pelas edelleen GTA:ta. :D Taidan mennä suihkuun.
No tulipahan käveltyä. Toi matka kämpille oli vissiin joku 4-5 kilsaa. Alkuun tihutti vähän, mutta onneksi sit aurinko päätti tulla ulos kuorestaan. Sain just pakattua rinkkaan mun päivän ostokset ja levitettyä tarvittavat jutut tohon lattialle.
Noi jätkät on ihan kuolleita. Dimitri tuli kotiin joskus seitsemältä aamulla ja Jonas joskus kasilta. Sit ne on heränny puol viiden aikoihin iltapäivällä ja ne on edelleen ihan krapulassa. Kaiken lisäksi Dimitri on vielä menossa ulos tänään tyttöystävänsä ja sen kavereiden kanssa. Noi muut varmaan pitää vaan hiljaisen koti-illan. Toivottavasti ne ei mee..tai siis toivottavasti mun ei tarvitse mennä niiden kanssa. Tiedän, että valitsin nää mun sohvasurffauspaikaksi aika pitkälti biletyksen ja seuran takia, mutta noiden biletys vaikuttaa siltä, että voisin hyvinkin missata mun lennon tai oisin vähintäänkin kauheassa krapulassa huomenna...Ei mikään houkuttelevin idea kun kyseessä on matkustuspäivä. Vitsit jos oisin eilen mennyt noiden kanssa, niin tästä päivästä ei kyl ois tullut yhtään mitään. Ei museoa, yliopistoa, vanhaa kaupunkia, shoppailua tai piknikkiä. Enkä todellakaan ois nähnyt mitään kaupungista. Joo, krapulassa voi olla kotonakin. :)
Tekis mieli mennä vähän kävelemään ulos ihan vaan itsekseni. En jaksa kattoo kun toi yks pelaa Grand Theft Autoa tossa vieressä. Ehkä vilkaisen karttaa ja lähden vaan käppäilemään.
Vitsit tää kämppä on kyl ihan(a) poikamiesboksi. Ja noi kaverit vaan tulee ja menee ihan miten sattuu. Mä oon ehkä vähän liian ujo tällaiseen jätkäseuraan..mun kavereista kun n. 99% on naisia.
Yh, kohta alkaa varmaan sataa. Pitäis lähteä käppäilemään takasin kämpille. Sade kyl varmaan yhyttää mut, mutta ei voi mitään kun ei oo enää ratikkakorttiakaan.
Zürichissä ärsyttää eniten se, että tää on ihan oikea kaupunki ja täällä ihmiset näyttää arvostavan enemmän tyylikkyyttä kuin käytännöllisyyttä. Mulla ei oo oikeen mitään tyylikästä mukana. Normaalisti kun reissaan kaupungeissa, mulla on ainakin yhdet korkkarit mukana ja suurin osa matkalaukun sisällöstä on hameita. Toisin sanoen pukeudun ulkomailla yleensä samalla tavalla kuin kotonakin. Tällä kertaa oon panostanut enemmän mukavuuteen ja Itävallassa ja Saksassa tää tuntui olevan muidenkin mielessä. Täällä sen sijaan musta tuntuu, että oon tullu maalta ekan kerran kaupunkiin. Vaik ei mulla mitään tuulipukua kuitenkaan ole, niin on tää aika kaukana mun normaaleista vaatteista.
Onpas ollut epävakaista..suurimmaksi osaksi on kuitenkin onneksi aistanut aurinko. Eli just täydellinen ilma kävelyyn, nautiskeluun ja valokuvaamiseen. Voisi tosin tuulla vähän vähemmän.
Aamiaisen jälkeen suuntasin suoraan Desigualin myymälään, jonka bongasin eilisellä kävelykierroksella (kertookohan tää jotain mun prioriteeteista). Mukaan tarttui alennuksessa ollut ihana laukku, jonka hihnat tarkistin tällä kertaa useaan kertaan. En enää ikinä osta laukkua, joka menee rikki useaan kertaan korjaustenkin jälkeen, kunnes sitä ei enää uskalla käyttää.
Sieltä jatkoin matkaa yliopistolle, jonne en uskaltanut mennä sisään kun siellä oli joku VIP-tilaisuus. Sen sijaan menin ammattikorkeakoululle, jossa joku mies alkoi puhua mulle ranskaa. Hetken rupattelun jälkeen pääsin jatkamaan matkaa näköalaterassille (jossa alkoi sataa heti ensimmäisen askeleen jälkeen), josta tosiaan oli aika mukavat näkymät kaupungin kattojen ylle ja kirkkojen torneihin, niinkuin se eilinen kahvilatyttö kertoi.
Seuraavaksi suuntasin kolmelle kirkolle ja niiden välissä ehdin shoppailla oikein mukavasti. H&M:ssä ihan itseäni varten ja sit vielä Spriiglissä suklaaeläimiä ja marsipaanihedelmiä Irikselle ja Lilylle. :) Sit en ookaan muuta tehnyt kuin istunut puistoissa ja kävellyt järvenrantaa pitkin sarvelle asti. Ostin lounaaksi kaupasta sushi-kolmioleivän...mm..mielenkiintoinen kokemus..
Täällä on ihan hirveesti turisteja. Suuri osa on varmaan täällä yleisurheilun EM-kisojen takia. Kaduilla on maratonien jäljiltä vielä paljon metalliaitoja, kamerakurkia ja liloja maalinauhoja asfaltissa. Poliiseja ja järkkäreitäkin on näkynyt yllättävän paljon. On vähän ikävä takaisin Itävallan pikkukaupunkeihin. Ja suurempi ikävä kohdistuu Alppeihin. Kyllä ne näkyvät tuolla kaukana idässä, mutta on jotenkin hämmentävää, kun ne ei enää ympäröi mua joka hetki. Ja ymmärrettävää saksaa on myös ikävä. Toisaalta tässä kaupungissa on älyttömän rikas historia ja kansallismuseo kertoi mielenkiintoisen tarinan Sveitsin ja Zürichin uskonnoista. Mutta ehkä pienet kaupungit ja kylät on silti enemmän mun makuun.
Väsyttää jo reissaaminen. Oon kyllä salaa tyytyväinen, että tää reissu on kohta ohi. :P
Niin, eilen olin tulossa Füssenistä Zürichiin kolmella junalla. Ekassa junassa muutama asema ennen vaihtoa alkoi kuulutukset saksaksi, joista sain sen käsityksen, että mun jatkoyhteydessä oli joku ongelma. Kysyin kanssamatkustajilta mitä niissä kuulutuksissa tarkalleen ottaen sanottiin. Ilmeisesti mun seuraava juna oli 40 minuuttia myöhässä ja vaihto toiseen junaan pitäisi tehdä mun vaihtoasemaa seuraavalla asemalla. Jäin kyydistä pois seitsemän aasialaisen kanssa. Osa niistä oli ollut mun kanssa samassa huoneessa Füssenissä ja meidän kaikkien päätepysäkkinä oli Zürich. Me kateltiin yhdessä seuraavia mahdollisia yhteyksiä lippuautomaatista, mutta ne antoi niin monimutkaisia yhteyksiä, että lopulta mentiin kysymään aseman lipunmyyjältä neuvoa. No, loppujen lopuksi sen antama reitti oli täysin sama kuin automaatin antama. Eli edessä oli viiden junan matka. Onneks ei tarvinnut kuitenkaan ostaa uusia junalippuja vaan saatiin mennä vanhoilla. Ainoa ongelma tuli vikassa junassa, kun lipuntarkastaja ei meinannut uskoa mua kun kerroin, että meille oltiin sanottu, että vanhat liput kelpas tällä reitillä. Lopulta se uskoi kun meitä oli useampi samassa junassa (pun intended). Sanomattakin on selvää, että olin ihan poikki, sillä en saanutkaan mun kolmen tunnin unia viiden tunnin yöunien jatkeeksi.
Olin onneks vaan tunnin myöhässä aikataulusta, mutta turistipisteessä jonottamisen jälkeen mulla ei ollutkaan juuri mitään aikaa ennen mun kävelykierroksen alkamista. Jätin rinkan asemalle ja menin lounaalle Starbucksiin. Tuijottelin karttoja ja turistioppaita ja suunnittelin mun visiittiä. Viereisessä pöydässä istuva opiskelijatyttö vilkuili vähän väliä mua ja lopulta kysyi multa osaanko englantia. Se oli just kirjoittamassa graduaan ja tarvitsi apua joidenkin sanojen kanssa. Sain siltä myös joitain vinkkejä mitä kannattaa tehdä ja mistä saa ilmaisia näkymiä kaupunkiin.
Lopulta pääsin lähtemään takaisin asemalle ja osallistuin kahden tunnin kävelykierrokselle. Käveltiin ympäriinsä vanhassa kaupungissa ja kierros oli muuten tosi kiva, mutta olin väsynyt ja ulkona satoi kaatamalla. Olin jälleen kerran fiksusti jättänyt sateenvarjon rinkkaan. No, ainakin mulla oli tällä kertaa lämmin ja hupullinen takki mukana. Kierroksen aikana näin monta paikkaa mihin pitäisi mennä, joten tänään tulee kyllä paljon kävelyä. Toivottavasti sää pysyy hyvänä..nyt on puolipilvistä.
(Vitsit mun pitää kotiin päästyä löytää joku hyvä opiskelupaikka, joka ei oo yhtä hiljainen kuin kirjasto, mutta ei kuitenkaan liian meluisa. Täällä on useita kahviloita, jotka täyttää noi vaatimukset, mut vois tulla vähän turhan pitkät opiskelumatkat..)
Pääsin mun sohvasurffauspaikkaan about kuudelta. Siellä oli kaks kolmesta kämppiksestä, niiden yks kaveri ja Jonasin tyttöystävä. Juteltiin paljon mun reissusta ja niiden Kroatian reissusta, jolta ne oli just palanneet. Pian päästiin ruokapöydän ääreen; bratwurstia, spydäriperunoita ja jotain punakaalin tapaista. Myöhemmin meidän joukkoon liittyi vielä se kolmas kämppis ja pari muutakin jätkäkaveria. Me korkattiin mun tuliaiset (salmaria ja jallua) ja pari muutakin pulloa ja vietettiin koti-iltaa puoleenyöhön asti. Jonasilla oli aika massiivinen DJ-setti ja se soitti aika kaameaa teknoa koko illan. Niiden olohuoneen seinät oli täysin päällystetty matkakuvilla ja niillä oli jättimäinen taulutelevisio ripustettuna seinälle. Yhdellä seinällä oli tikkataulu ja toisella liitutaulu, jolla pidettiin tikkapelien kirjanpitoa. Heitettiin tikkaa varmaan tunnin verran enkä yllätyksekseni ollut ihan surkeimmasta päästä. :)
Puoliltaöin jätkät halusi lähteä johonkin underground-klubille, mutta mä olin aivan liian väsynyt, joten jäin kämpälle nukkumaan Kasparin kanssa. Sillä oli seuraavana aamuna duunia, joten se ei halunnut lähteä jätkien kanssa bilettämään. Kuulin kyllä kun jätkät tuli takas (ne ei olleet turhan hiljaisia, plus Dimitrin huoneeseen kuljetaan olkkarin läpi..ja se taisi pitää kengät jalassa puulattialla kulkiessaan), mutta vaivuin pian takaisin uneen.
Heräsin 9:30 ja vaan Kaspar oli herännyt ennen kuin mä lähdin kaupungille. Oli kyl tosi kivoja ja rentoja tyyppejä, vaikka loppua kohden englannin määrä vähenikin aika runsaasti ja sveitsin saksasta ei saa hullukaan selvää. :D
Nyt oon ehtinyt kävellä keskustaan, käydä kansallismuseossa ja istun nyt kahvilassa aamiaisella. Pitänee kohta jatkaa matkaa.
Halvatun juoppolalli...tietty sen pitää tulla puhumaan yksin matkustavalle naiselle. No, kunhan pysyy omalla penkkirivillään, niin mä oon tyytyväinen. Halusi vaihtaa mun veden sen olueeseen..yeah, good luck with that.
Huh, nyt on kyllä vähän aikaa edellisestä kirjoituksesta. Oon ollut supersosiaalinen ja aktiivinen niin ei ole ollut aikaa saati energiaa kirjoittaa. Nytkin on vähän siinä ja siinä jaksanko pitää kynää kädessä.
Lyhyesti siis:
Keskiviikkona saavuin sateiseen Füsseniin noin 11:00. Sisäänkirjautuminen hostelliin ei ollut vielä alkanut, joten ajattelin, että voisin ehkä kuitenkin jättää rinkan sinne. Ennen sitä, mun piti kuitenkin löytää hostellille, joten kävin hakemassa kartan turistipisteestä. Oli ehkä ensimmäinen kerta tooosi pitkään aikaan kun en heti löytänyt haluamaani paikkaa. Mä olin kattonut karttaa etukäteen jo Suomessa, mutta mulla kesti tosi pitkään saada aivoille kerrottua, että pohjoinen on pohjoisessa ja etelä siellä toisessa suunnassa. Enivei, löysin lopulta hostellin, mutta sen alaovi oli lukossa. Onneksi siihen tuli samaan aikaan yks ruotsalainen tyttö (Josefin), joka oli yöpynyt siellä pari yötä aikaisemmin ja muisti vielä ovikoodin. Sen juna lähti vasta muutaman tunnin kuluttua ja se halusi jättää reppunsa sinne säilöön. Me mentiin respaan ja kysyttiin sieltä ja saatiin sit jättää kamat alakertaan.
Lähdettiin kävelemään yhdessä kaupungille ja käytiin pikkuputiikkien lisäksi kylän linnassa, pikkukirkossa, kahvilla ja syömässä. Josefin oli ollut just vaihtarina puoli vuotta jossain Etelä-Saksassa ja nyt se oli vielä viimeisellä lomamatkalla ennen kotiinpaluuta. Se oli ollut viimeiset kaks yötä vuoren huipulla olevassa vuorimökissä ja suositteli kyllä sitä kokemusta. Verrattiin vaihtari- ja matkustuskokemuksia ja se antoi tosi hyviä vinkkejä mun seuraavan päivän kävelyretkeä ja linnavisiittejä koskien. Me tultiin ihan älyttömän hyvin toimeen ja kahvilassakin istuttiin toista tuntia. :)
Lopulta sen oli aika hakea reppu ennen junan lähtöä ja mä menin kirjautumaan hostelliin sisään. Mun huone oli kahdeksan hengen sekahuone ja olin sen verran ajoissa, että sain varattua itselleni alasängyn. (Go me!) Huoneessa oli mun ja kahden länsimaalaisen naisen lisäksi pelkästään aasialaisia. Muutenkin koko hostelli ja kylä tuntui olevan täynnä aasialaisia. Josefin sanoi, että tää on ilmeisesti aika tyypillistä. Niillä on 2-3 viikkoa aikaa kiertää koko Eurooppa ja tää on yks niistä pakollisista vierailukohteista, joten ne tulee, näkee, yöpyy ja lähtee samalla henkäyksellä.
Suihkun jälkeen lähdin iltakävelylle ja voihan vitsit miten kauniisti ilta-aurinko (väärästä suunnasta tosin, sanoivat aivoni) väritti tätä pikkukylää. Kävelyn jälkeen juttelin mun huoneessa yhden kanadalaisen Christinen kanssa ja sovittiin, että voidaan mennä seuraavana päivänä yhdessä sinne satulinnoille Josefinin suosittelemaa reittiä pitkin.
Torstaina käytiin ensin kahvilassa ostamassa aamiaiscroisantit, sämpylät ja kahvit mukaan ja lähdettiin sitten kävelemään kohti Jeesus-polkua. Tämä polku vei meidät 150 metrin korkeuteen ja matkalla oli 13 (tai 14) pikkustoppia, joissa oli muistomerkkejä Jeesuksen ristiinnaulitsemisretken kunniaksi. Mulla ei kyllä ole aavistustakaan miksi nämä muistomerkit on tuolla..tietääkseni Jeesus ristiinnaulittiin Jerusalemin hollilla. Enivei, oltiin aika puhki ton kävelyn jälkeen ja päästiin onneks laskeutumaan kukkulan toiselle puolelle. Paitsi että sieltä matka jatkui taas toiselle vielä korkeammalle kukkulalle, jotta päästiin Schloss Hohenschwangaulle. Sieltä piti laskeutua alas ennen kuin jatkettiin matkaa Marienbrückelle, Schloss Neuschwansteinille ja lopulta takaisin Füsseniin. Tossa retkessä meni yhteensä lähemmäs seitsemän tuntia ja 15km ja tuntuu, että suurin osa oli kävelyä ylöspäin. Pari kertaa mentiin väärää polkua pitkin, mutta aina päädyttiin sellaiseen paikkaan, josta sai ihanista ihanimpia valokuvia.
Linnat = <3 <3 <3 (ja Puosukin tykkäs)
Mut jösses kun jalkalihakset on kuolleet. Siis ihan for real -kuolleet. Ja yö oli ihan tuskainen kun lihakset ei millään suostuneet rentoutumaan.
Retken jälkeen oltiin ihan näännyksissä. Ei oltu syöty koko päivänä muuta kuin meidän eväsaamiaistarvikkeet. Mentiin Füssenissä samaan ravintolaan, jossa Josefin söi keskiviikkona ja syötiin 4,90e hintaiset tosi täyttävät paistetut riisiannokset. Otettiin ansaittu ruokalepo hostellilla ja lähdettiin illalla vielä tunnin kävelylle pois vanhasta kaupungista. Kaikki näytti ihan joltain Helsingin lähiöltä. Oli kyllä tosi kotoisaa. :)
Huoh, eilen olin ihan superväsynyt kun tulin takaisin hostellille vuoriretken jälkeen. Kello oli jo sen verran paljon, ettei mun muista suunnitelmista tullutkaan mitään. Audioversum olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen, mut eläintarha ei harmita ollenkaan. Eläimiä näkee Suomessakin.
Söin kaupasta ostetun salaatin päivälliseksi (sormin...ihme kauppa, kun ei ollut aterimia tarjolla niin kuin Salzburgin kaupoissa) ja torkahdin 1,5 tunniksi. Heräsin kyllä siinä välissä hetkeksi kun huoneeseen tuli kaks New Yorkissa asuvaa jenkkinaista. Rupateltiin jonkun aikaa, mut en todellakaan muista niiden nimiä saati ikiä tai ammatteja kun olin vielä ihan unenpöpperössä. Ne lähti jonkun ajan kuluttua takas ulos kun olin ensin antanut joitain vinkkejä vanhasta kaupungista. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että nyt ois oiva tilaisuus ladata niitä varjoliito-kuvia koneelle, jotta mulla olisi kopiot niistä just in case tolle cd:lle tapahtuu jotain. Mutta kas vain...netti oli hitaampi kuin hitain netti ikinä ja sain alle puolet kuvista ladattua puhumattakaan videosta.
Pikaisen suihkun jälkeen lähdin kävelemään kohti Zeughausia, jossa pidetään Open air kino -festareita koko elokuun ajan. Siellä näytetään tosi Maxim-henkisiä elokuvia. Olin jo aiemmin katsonut, että siellä näytettiin eilen Belle ja koska mulla ei ole tietoakaan milloin se tulee Suomeen (vai tuleeko ikinä), niin päätin katsoa sen tuolla. Oli kyllä tosi hyvä, että tulin ajoissa. Sain hetken aikaa tarkastella miten muut asettuivat sinne ja otin niistä mallia. Lähes kukaan ei ottanut suoraan istumapaikkaa pihan keskeltä. Suurin osa otti kaksi tuolia itselleen ja levitti ne sivureunan alle peffalleen ja jaloilleen. Kaikilla oli myös pehmusteita, vilttejä ja eväitä mukanaan. Lisäevästä sai ostaa takana olevasta kiskasta Kesäkino Engel -tyyliin.
Menin siis massan mukana ja otin paikkani reunalta. Tämä osoittautui loistavaksi valinnaksi, sillä jossain vaiheessa alkoi sataa ja vaikken kastunutkaan läpimäräksi, niin olin kyllä aika jäässä. Vitsit kun teki hyvää lähteä kävelemään leffan jälkeen. Fiksusti olin taas jättänyt sateenvarjon hostellille, mutta onneks tällä kertaa olin pukeutunut järkevämmin.
Käveleminen leffaan ja takas oli muutenkin tosi ihanaa. Aivan upeita asuinrakennuksia (niin kuin Ullanlinnassa ja Punavuoressa, mut hienompia eikä pelkästään kerrostaloja vaan myös erillistaloja) ja pikkuinen joki, jonka vieressä meni ihana puistopolku. Leffan jälkeen puolestaan oli ihana nähdä talojen valoja "ilmassa" kun itse vuorta ei näkynyt, mut siellä ne talot kuitenkin oli.
Hostellilla juttelin taas niiden jenkkien kanssa ja neuvoin vähän mitä kantsii tehdä ja nähdä. Ennen nukkumaanmenoa pyysin niiltä jo etukäteen anteeksi sitä, että mulla oli tositosi aikainen lähtö seuraavana päivänä. Yöllä joskus puol kahdelta mä heräsin ihan kummalliseen huutoon. Toinen niistä tytöistä oli nähnyt painajaista, jossa sen sängyssä oli käärmeitä ja muita eläimiä. Se jatko huutoa tosi pitkään ja yritti siirtyä omasta yläsängystään viereiseen yläsänkyyn kunnes me saatiin se vihdoin rauhoitettua. No, onneks mulla on niin hyvät unenlahjat, että sain melkein heti unta. Se uneksija kuitenkin vielä heitti, että mä voin sit aamulla olla just niin äänekäs kuin huvittaa. ;)
Aamu tuli vähän liiankin nopsaa ja yritin hipsiä mahdollisimman hiljaisesti dösärille (tai siis en hipsinyt enää ulkona). Nyt oonkin istunut jo pari tuntia junissa ja tunnin oon odotellut bussia, jolla kestää vielä yks tunti Füsseniin. Hassua ajatella, että oon tän aamun aikana ehtinyt jo kerran vaihtaa junaa Saksan puolella ja nyt oon taas Itävallassa. Onneks ei tarvii enää vaivata päätä rajatarkastuksissa. On kyllä jouhevaa tää reissaaminen. :)
Pienen pientä auringonlämpöä, paljon kivisiä vuoria, miljoona korppia, lehmänkellojen sointia, repeämiä pilvissä niin, että näkee kaupunkiin ja toisen puolen vuorenhuippuihin. Nyt kuitenkin pilvisumu on yhyttänyt meidät ja aurinko on jossain toisessa maailmassa.
