Kas niin, päästiin siis hotellille ja tyypilliseen Emmi-tapaan, mä purin kaikki mun matkatavarat siisteihin pinoihin ikkunalaudalle ja asettelin toilettitarvikkeet omille paikoilleen kylppäriin. Kello ei ollut vielä paljoakaan ja ulkona oli vielä sen verran kylmä, että päätettiin lähteä Rachelin kanssa (daa..kenes muunkaan) toiselle aamiaiselle (ihan niinku LotRissa ;)). Me oltiin jo Suomessa googlattu missä keskustan Starbucksit oli, joten tiedettiin mihin suunnata. Löydettiinkin itsemme pian läheisestä kauppakeskuksesta ja pian makoisan sconesin ja herkullisen laten täyttäminä oltiin valmiina päivän seikkailuihin.
Rachelilla on tapana tilata juomansa aina pahvimukiin, sillä se on varmaan ainoa ihminen, jonka tiedän juovan kahvinsa vielä hitaammin kuin minä. Tilattiin sitten molemmat aamiaisemme to-go, mutta jäätiin kuitenkin istumaan kahvilaan, sillä meillä ei ollut mikään kiire minnekään. Mä otin hirveät paineet tästä "huijauksesta", sillä meidän leivonnaisilla oli halvempi hinta, jos ne otti mukaan eikä syöny kahvilassa. Mentiin sitten istumaan niin kauas myyntitiskistä kuin vain mahdollista eikä mun oloa yhtään helpottanut Rachelin rationaaliset rauhoittelut siitä, että tuskin ne tulee heittämään meitä ulos vaikka ne näkisikin meidät. Tää on kyllä niin tyypillinen ero suomalaisessa ja amerikkalaisessa kasvatuksessa. Pienetkin sääntöjen rikkomiset saa mussa aikaan jonkinasteista paniikkia ja häpeää, mutta Rachel vaan kohauttaa olkapäitään eikä ole moksiskaan.
Aamiaisen jälkeen käytiin ruokakaupassa ostamassa vettä ja etsimässä mulle uutta deodoranttia, mutta no luck. Tää oli jo toinen kauppa, josta ei löytynyt spreiattavaa dödöä. Käytiin samana päivänä vielä parissa muussa kaupassa, kunnes kyllästyin ja totesin koko mission olevan tuhoontuomittu.
Lähdettiin sitten kävelemään kohti mielenkiintoisen näköistä kirkkoa (tuomiokirkko), mutta se mikä on ulkopuolelta kaunis ei välttämättä ole sitä sisältä..kuten saimme todistaa. Ensinnäkin kattomaalaukset oli ehkä hirveimmät mitä oon ikinä nähnyt. Koko katto oli superkirjava ja kaikki ajatukset rauhallisuudesta ja tyyneydestä kaikkosivat kun astui sisään. Oli siellä jotain hienoa..varmasti..en nyt vaan muista mitä. Kaiken kruunasi urkuri, joka soitti superoutoa musiikkia, joka ei mun mielestä sopinut ollenkaan kirkkoon. Lähdettiin aika nopsaa, enkä ees sytyttänyt mummulle kynttilää, sillä toi ei vaan mun mielestä ollut yhtään sopiva paikka sitä varten.
Päädyttiin sivukadulle, jolla oli ihanin kauppa ikinä!!! Outland! Se oli vielä upeampi kuin Tukholman scifi ja fantasiakirjakauppa. Outlandissä oli mieletön tarjonta pelejä, nörttikamaa, sarjakuvia, kirjoja, roolipelijuttuja, leluja ym. Me oltiin siellä varmaan reilusti yli puoli tuntia (lähinnä sen takia, että mun piti käydä kaikki niiden kirjat läpi) ja lopulta mukaan tarttui kolme Elfquest-sarjista ja The World of Ice & Fire. Nää ei olleet mistään kevyimmästä päästä ja olin vähän huolissani kuinka saan ne takaisin Suomeen käsimatkatavaroissa, mutta toisaalta ketään ei ollut tulomatkalla kiinnostanut meidän matkatavaroiden paino, joten ehkä sama olisi odotettavissa paluumatkalla. Enivei, kirjat painoi sen verran, että käytiin hotellilla heittämässä kamoja pois ja jatkettiin sitten matkaa.
Lähdettiin ulos käppäilemään tarkoituksena kävellä rantaviivaa pitkin oopperatalolta Akerhusin linnalle. Ulkona oli uskomaton auringonpaiste ja oli ihanaa kaivaa aurinkolasit laukusta ja vaan nauttia hyvästä säästä ja seurasta.
Jatkettiin kävelyä linnalle ja kierreltiin ensin hetki linnan pihalla ennen kuin päätettiin mennä sisään. Helpommin sanottu kuin tehty.. Me löydettiin suljettu portti, jonka edessä seisoi vartija. No, siitä ei selkeesti päässy sisään, joten yritettiin löytää toinen reitti. Lopulta kun oltiin kuljettu aikamme ees taas ja oltiin kolmatta kertaa vartijan kohdalla, mä menin vihdoin kysymään siltä mistä sinne linnaan pääsee sisään. No, linna olikin auki vain viikonloppuisin, joten se siitä.
Lähdettiin sitten kaupungintalolle päin (btw, mikä on raatihuoneen ja kaupungintalon ero? en jaksa kvg) ja siitä sitten kohti palatsia. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että mun kenkävalinta oli ehkä surkein ikinä. Joko mun jalat on kasvaneet siitä kun oon viimeks käyttänyt mun buutseja marras-joulukuun vaihteessa, tai sit ne on pienentyneet kaapissa. Oli miten oli, ne hiersi aika inhottavasti, vaikka syksyllä mulla ei ollut mitään ongelmaa niiden kanssa. Rachel naureskeli mulle kun kerroin, että joo, olin ehkä kenkiä ostaessa hankkinut numeroa liian pienet kengät. Sen mielestä tää on siis ihan odotettu lopputulos. Mut siis mun kengänkoko on yleensä 39,5, ja koon 39 kengät näyttää paremmilta kuin koon 40 kengät. Onko siis joku ihme, että hankin ihan pikkiriikkisen verran turhan pienet kengät? Ei munkaan mielestä. Sitä paitsi, ei ne ookaan tarkoitettu pitkiin kävelymatkoihin..niiden tehdävänä on vaan näyttää hyvältä. :)
No mut jatkettiin siis matkaa ja käytiin kivassa lelukaupassa katselemassa josko löytyisi tuliaisia tytöille. No eipä löytynyt, mutta ainakin mun jalat sai vähän lepoa. :) Kun päästiin palatsille vievälle hiekkatielle, me todettiin, että jees hienon näköinen, mut jatkettiin matkaa toisaalle..en myönnä, että tää valinta olis ollu mitenkään mun jalkojen voinnista johtuva päätös...ei ainakaan ainoastaan niistä johtuva.
Päästiin sitten vihdoin yhdelle meidän listalla (ja avoinna) olevista nähtävyyksistä eli Historical Museumiin. Opiskelijalippu oli vaan 50 NOK ja samalla lipulla pääs 48h sisällä vielä Viikinkimuseoonkin sisään. No, aloitettiin kuitenkin tästä, missä oltiin ja täytyy sanoa, että oli kyl aikamoinen pettymys. Ensimmäisessä näyttelytilassa oli hienoja artifakteja vanhasta puukirkosta ja tuoksu oli ihana. Mut seuraava näyttely oli tosi lapsellinen kuvaus Norjan historiasta ja jumalista. Kolmas näyttely sisälsi vanhoja koruja ja se oli kyllä hieno. Kaiken kaikkiaan alakerran näyttelyt ei olleet mitään huippulaatua, mutta ne oli kuitenkin tämän museon parasta antia, sillä yläkerta tuotti vaan pettymyksiä toisensa perään. Seuraavissa näyttelyissä oli kaikkea Egyptistä eskimoihin. Englanninkielisiä tekstejä löytyi tosi vähän ja mun mielestä esillepano olisi todellakin kaivannut hieman hiomista. Me ei kuitenkaan luovutettu, vaan mentiin ihan viimeiseenkin huoneeseen ja se olikin mun lemppari. Sieltä löytyi Itä-Aasialaisia asuja, vateja, arkkuja ym. Ne oli hienoja ja vartijakin oli ihan söpö. ;)
Lopulta tämä kokemus oltiin saatu päätökseen ja ajateltiin lähteä sinne viikinkimuseoon. Se kuitenkin sijaitsi vähän kauempana keskustasta eikä ollut enää kovin pitkään auki, joten päätettiin säästää se perjantaille. Kello alkoi muutenkin olla sen verran, että lounas alkoi täyttää ajatuksia. Lähdettiin kävelemään paikallista esplanadia pitkin, mutta todettiin että kaikki mitä sen varrella on, on varmaan melko kalliita paikkoja. Nähtiin kuitenkin TGI Friday's, mutta se oli aika täynnä plus haluttiin ehkä syödä jotain oikeesti paikallista. Jatkettiin siis kävelyä kunnes oltiin sen verran väsyneitä, että haluttiin vaan päästä jonnekin istumaan ja syömään. Oltiin kävelty takaisin aamuisen kauppakeskuksen viereen ja siinä nökötti toinen TGIFs, joten jäätiin sitten sinne syömään. Amerikkalaisuudestaan huolimatta, Rachel ei ollut ikinä käynyt TGIFs:ssä. Mä sen sijaan oon käynyt kerran..oisko ollut Tokiossa Annan kanssa. Mun burgeri oli superhyvää, vaikka Rachel katsoikin mun syömistä vähän oudosti ja totesi että ei oo ikinä nähnyt kenenkään syövän hampurilaista niinkuin minä. What? Ei oo outoa ottaa leipää ja täytteitä erilleen ja yrittää joka haukulla saada leivän lisäksi jonkun verran täytettä mukaan. Ja siis samaa täytettä ei pidä syödä kahta kertaa peräkkäin..ihan normaalia (ocd-)käytöstä.
Lounaan jälkeen käytiin aamuisessa Starbucksissa ostamassa mulle Oslo-muki mun kokoelmaan. Siitä sit lähdettiin takaisin hotellille ruokalevolle, mutta matkalla sinne mentiin Forexin kautta ja Rachel kävi vielä Outlandissä hankkimassa aiemmin löytämänsä synttärilahjan tyttöjen kaverille.
Me päästiin hotellille ja chillattiin hetki, kunnes todettiin että me tuskin lähdetään enää yhtään minnekään. Me oltiin ostettu iltapalaa ja siiderit/oluet, joten suihkujen jälkeen oltiin valmiita korkkaamaan pullot. Paitsi et meillä ei ollu pullonavaajaa. o_O Me yritettiin mun avaimilla, mut ne oli liian isoja. Racheliltä onneks löyty pyörän avain, joka onneksi oli pienempi. Muutaman haavan jälkeen sain kuin sainkin meidän pullot auki ja päästiin kilistämään. Rachel oli ostanu ekalla Outland-visiitillä Sherlock Holmes-pelin, jota me sitten alettiin pelata. Se oli aikamoinen pettymys, mutta saatiinpahan kulutettua aikaa ennen nukkumaanmenoa...joka btw oli siinä kymmenen-yhdentoista aikoihin.
Aaah! Mikäs sen ihanampaa, kuin lähteä ulkomaille nukkumaan. :)
No nyt on tullut maapallon kallein maa koettua. Ja olenkin nyt puilla paljailla. o_O
Lähdin veljeni vaimon, Rachelin, kanssa Osloon 25.2., sillä meidän yksi lempiartisti, Hozier, oli siellä esiintymässä lauantaina 27.2. Me oltiin varattu lennot ja hotelli jo syksyllä, mutta alettiin suunnitella matkaohjelmaa vasta pari päivää ennen lähtöä. Yleensä yritän katsoa nähtävyyksiä ja aktiviteetteja edes vähän tarkemmin ja aiemmin, mutta toisaalta meidän reissun tärkein pointti olikin konsertti ja kaikki muu oli vain oheissälää, joten no big deal. Me löydettiinkin muutamia kiinnostavia kohteita ja säätiedotus lupasi aurinkoisia päiviä, joten päämäärätön kävely ohjelmanumerona ei tuntunut mitenkään huonolta idealta.
Lento lähti Helsinki-Vantaalta 7:15 ja onnistuin nukkumaan noin 2h ennen kuin piti herätä aamulla(lue: yöllä). Tämä oli tietysti sen ansiota, että aloitin pakkaamisen vasta edellisenä iltana sen jälkeen kun olin käynyt hieman vaateostoksilla ostamassa uusia matkavaatteita kaupunkilomaa varten. Normaalisti vissiin ihmiset lähtee reissuun vähin tavaroin ja ostaa vaatteita ulkomailta, mutta mä teinkin päinvastoin. Ihan hyvä vaan, että ostin matkaa varten uusia vaatteita, sillä en oo täydentänyt mun vaatekaappia juuri ollenkaan sitten viime kesän.
Enivei, inhoan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa matkustamista nesterajoitusten takia. Kyllähän mä sain nesteeni mahtumaan siihen pikkupussiin, mutta oli pieniä puteliongelmia pakatessa ja mun spray-deodorantti ei läpäissyt testiä vaan sai jäädä lentokentälle. (onneksi mulla oli varalla deostick mukana, sillä Oslosta löytyi vain nestemäisiä deodorantteja, joiden käytön lopetin jo vuosia sitten). :P
Lento sujui oikein mukavasti nukkuessa ja kentältä ostettu riistohintainen aamiainen tuntui hyvältä massussa. Kun oltiin lähestymässä Oslon lentokenttää, kapteeni kuulutti meille kellonaikaa ja säätiedotusta. "At the moment it's -10 degrees celcius and it's going to be a lovely sunny day". Siis mitä?!? Me oltiin just edellisenä iltana katottu Rachelin kanssa säätiedotusta ja meille oltiin luvattu +2-4 astetta joka päivälle. Varmistettiin myös live webcam:sta että kaupungilla ei ollut lunta maassa. Tämän perusteella olin sitten laittanut jalkaani mun keväiset buutsit ja kevyemmän takin. Onneksi pipo, hanskat ja kaulahuivini olivat kuitenkin ihan kunnon talvivarusteita. No, kello oli kuitenkin vasta 7:45 Norjan aikaa, joten ajateltiin että ehkä se lämpötila nousee plussan puolelle heti kun aurinko on vähän korkeammalla. Kyllähän se nousi, mutta plussan puolella oltiin joka päivä ehkä välillä 12-16 ja muu aika olikin miinusasteita. Mua tää ei haitannut niinkään, sillä mulla on usein kuuma, mutta Rachel-raukka oli ihan jäässä suurimman osan ajasta. :(
Junalla päästiin sujuvasti keskustaan ja hotelli oli vain kahden korttelin päässä juna-asemasta. Kello ei tainnut olla edes yhdeksää, mutta ajateltiin silti viedä matkatavarat hotellille vaikkei huoneeseen vielä pääsisikään. Hotellissa oli täysin automatisoitu check-in eikä henkilökuntaa ollut näkyvissä ollenkaan. Päätettiin kokeilla sisäänkirjautumista jos meitä vaikka lykästäisi ja niinhän siinä kävi, että 10 minuutin kuluttua me makoiltiin jo meidän huoneessa ihanan pehmoisilla sängyillä.
Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että olin ihan äimän käkenä, ettei meidän ollut tarvinnut näyttää passeja missään vaiheessa. Ei lentokentillä eikä hotellissa. Tiedän, ettei Schengen-alueella tarvitse näyttää henkkareita kun matkustaa alueen sisällä, mutta en kyllä muista milloin olisin viimeksi matkustanut lentokoneella niin, etten ole kulkenut passintarkastuksen läpi. Oli kyllä hämmentävää. Ja hotellissa me vaan syötettiin varauskoodi koneelle ja se tulosti meille avainkortit. Ainoan kerran kun oikeasti tarvittiin henkkareita oli paluulennolla kun oltiin astuttu ulos koneesta Helsinki-Vantaalla. Meitä oli vastassa kaksi turvamiestä, jotka tarkisti kaikkien matkustajien passit.
Se matkustamisesta. Kerron pian lisää itse Oslosta.
Olin perjantaina jo 16:30 Katajanokan terminaalissa ja pääsin tosi nopsaa tiskille lähtöselvitykseen. Meni melko pitkään kun mulla oli muutettu varaus, jossa mulle piti hyvittää 43e. Olis ollut mahdollista tehdä anomus että rahat maksetaan tilille, mut siinä oltais velotettu 10e koko summasta..ei kiitos. Sen sijaan otin lahjakortin, jonka pystyi käyttämään laivalla ja oli voimassa puoli vuotta. Onpahan tekosyy lähteä syksyllä Tukholmaan pakomatkalle. :)
17:20 päästiin laivalle ja ekaks kävin heittämässä mun urheilukassin lokeroon. Sit menin 8-kerrokseen tarkoituksena löytää se netin keskusteluista löytämäni konferenssihuone, jota on ainakin joskus käytetty kansipaikkailijoiden makuusalina. No, en löytänyt muuta kuin lasten leikkipaikan, joten päätin mennä hetkeksi kannelle hengaamaan. Kiersin kannen toiselta puolelta toiselle ja otin tietty pakollisen selfien. Sit läksin etsimään istumapaikkaa, jossa voisin viettää loppuillan ja yön.
Buffet-kerroksessa baarin edessä oli vapaa pöytäryhmä (sohva ja kaksi tuolia). Nappasin sohvan itselleni ja asetuin aloilleni katselemaan maisemia (satamaa siis). Hetken päästä kaksi keski-ikäistä rouvaa tuli kysymään oliko muut paikat vapaita ja sit ne istahti siihen. Hetki me rupateltiin, mutta puhe siirtyi muihin asioihin ja päätin lukea iPadilta kirjaa ja hetken päästä laitoin musiikinkin soimaan, että pystyisin keskittymään lukemiseen.
Laivan lähtiessä jaksoin hädin tuskin pysyä hereillä laivan kääntymisen ajan. Suomenlinnan kohdalla olin jo simmut kiinni ja kirja ja laukut visusti kämmenissä tai jaloissa kiinni. Sit tunsin koputuksen olalla. Toinen niistä naisista kysyi haluaisinko mennä ihan hyttiin nukkumaan. Olin ekaks, että ei tarvii, oon ihan fine siinä penkillä. Mut pienen sisäisen keskustelun jälkeen tajusin, että jos en pääse oikeesti nukkumaan kauas kaikista humalaisista, niin oon aamun tullen ihan kuollut ja eka päivä Archipelaconista tulee menemään ihan ohi. Suostuin sit menemään, kun niillä oli molemmilla omat hytit eikä pienintäkään aikomusta mennä nukkumaan ennen neljää. En siis ainakaan ollut häätämässä ketään pois nukkumapaikastaan.
Sillä naisella, jonka hyttiin menin, sanoi, että sillä on suunnilleen mun ikäinen tytär ja toivoi, että jos se olisi tässä tilanteessa, niin joku auttaisi sitäkin. Olin vaan et oikeesti ei näin tapahdu. Päästiin hyttiin ja se vei laukkunsa siitä kaverin huoneeseen ja jätti mut sitten sinne. Hetken päästä ovelta kuului koputus ja siellähän ne naiset taas oli. Ne oli käyneet teettämässä mulle oman avaimen ihan vaan etten vahingossakaan lukitse itseäni ulos hytistä. Uskomatonta ystävällisyyttä.
Sain sitten syödä subwayni päivälliseksi ja hampaiden pesun jälkeen painuin pehkuihin. Äidin sanat varovaisuudesta kaikui mielessä ja ainoastaan kengät jäi alas. Kaiken muun asettelin siististi mun yläsänkyyn seinän puolelle. No, eipä huolta. Sain olla koko yön ihan yksin ja nukuinkin oikein makoisasti..tosin hikoilin kuin pieni sika.
Viimeinen uni, jonka näin oli painajainen siitä että melkein missasin Maarianhaminan ja jouduin lopulta hyppäämään laivasta satamaan ilman mun kamoja. Sit siellä joku kaupunginjohtaja tms tuli vastaanottamaan mut pahoitellen jotain ja kertoi, että mun puheeni on edelleen pidettävissä. Mä olin vaan et what? mikä puhe! Ilmeisesti mä olin unessani matkalla Maarianhaminaan pitämään puhetta jossain tapahtumassa. Paniikki alkoi nousta, mutta onneksi heräsin turvallisesti hytistä. Aamuherätykset toimi moitteettomasti ja pääsin helpottuneena Maarianhaminan satamaan (ilman vastaanottokomiteaa).
Laitoin painavimman laukun säilytyslokeroon ja lähdin kävelemään keskustaan. Aurinko oli nousemassa ja kaikkialla oli ihan autiota. Ei mikään yllätys, sillä kello ei ollut vielä edes viittä. Löysin tapahtumapaikan, ihanan koruliikkeen, paljon puutaloja ja puistoalueita. Törmäsin keskustassa kiinalaisen näköiseen poikaan, jonka olin nähnyt tulevan mun kanssa samalla lautalla Ahvenanmaalle. Se odotti vaan seuraavaa lauttaa, joka lähti kasilta. Kun kerroin sille tästä SF-tapahtumasta, niin sitä alkoi kaduttaa että sen piti lähteä niin pikaisesti pois.
Se lähti toiseen suuntaan ja mä kävelin itärannalle ja ihastelin aurinkoa ja liplattavaa merta. Lähdin sit kiertoreittiä takaisin satamaan ja saavuin sinne samaan aikaan kuin se aikaisemmin tapaamani poika. Istuttiin sit satamassa vähän päälle tunti ja juteltiin kaikenlaista. David oli Kanadasta ja just päättänyt lukion ja lähtenyt kymmeneksi päiväksi Pohjoismaihin. Jossain vaiheessa juttelua mä kelasin, et sen pitäis varmaan mennä lähtöselvitykseen ja niinhän se menikin..viimeisillä minuuteilla kun se oli auki. Sit se tuli heittämään hyvästit ja lähti porteille päin. Mä huusin sen perään et eiks sil ollu laukku lokerossa. Hetken päästä se pääsi porteista sisään kaikki tavarat mukanaan. :)
Mä läksin vessaan vaihtamaan vaatteita ja siitä dösärille. Kyllä mä oisin mun hostellille voinut hyvinkin kävellä, mut bussilla sain kivan pikku kierroksen vähän etelämmästä Maarianhaminasta. Lähiön näköisiä alueita ja peltoja. Jätin hostellille mun isomman laukun ja juttelin hetken respan kundin kanssa. Vartti meni kävellä keskustaan ja nyt löysin kahvilan, jossa pääsin lataamaan kännykkää (ois pitäny ostaa semmonen kannettava laturi kun tiiän mun kännykän akun kestävyyden..).
Enää puoli tuntia ja ekat luennot alkaa! Pitänee lähteä niin on aikaa yrittää löytää Virpi. :)
Juuh, ei ois aamu voinut nopsempaa päättyä. Vähän harmittaa, etten ollut sosiaalisempi eilen enkä saanut tänään sanottua hyvästejä kaikille. Mut minkäs mä sille voin, että niillä on krapulaisin ilta ikinä ja tänään piti nukkua luoja ties kuinka pitkään. Täytyy kyllä sanoa, että sohvasurffaus on ihana tapa tavata ihmisiä, olla kotoisasti ja yöpyä halvasti, mutta täytyy sanoa että ainakin tällä reissulla mulla on ollut paljon hauskempaa hostelleissa.
Tänään oli kyl ihanan aurinkoista ja menin Uetlibergille katselemaan maisemia ja oli kyllä upeaa! En jaksanut kiivetä tornin huipulle, mutta alempaakin näkyi koko kaupunki ja iso osa Zürich-järveä. Näkyipä muuten osa Alppejakin. Huokailin varmaan niin paljon, että aiheutin jonkun tuulenpuuskan kaupungin toisella puolella. :) Mut ei kyl ollut kauhean vaikuttava näky sen jälkeen kun on ollut ihan niiden juurella.
Ei muuten ollut kauhean kivaa kun rakkolaastarit oli jääneet rautikselle...alastulo sieltä kukkulalta oli nimittäin aika tappoa ja mun kävelykengät nirhas mun jalkapöydät niin, et jouduin kävelemään jonkun matkaa sukkasilteen. o_O En sit todellakaan kävellyt koko matkaa takas asemalle, vaan hyppäsin ekaan ratikkaan. No, asia korjaantui aika nopsaa kun pääsin käsiksi rinkkaan ja sain päällystettyä jalat laastareilla.
Lentokentälle pääsy oli harvinaisen helppoa ja sain otettua mukavat nokkaunet ratikassa. Paljon venailua lentokentällä, lounas ja nopea vaihto Frankfurtissa on nyt takana ja kaikki sujuu kuin tanssi.
On kyllä ristiriitaiset paluun suhteen.
- on ikävä uusia tuttavuuksia ja uusien tuttavuuksien luomista
- on ikävä ihania vuoristokyliä ja -kaupunkeja
- on ikävä vierasta kieltä
- on ikävä sitä, että kaikki on uutta
- on ikävä huolettomuutta ja nautiskelua
- on ikävä päivien suunnittelua
+ oma suihku ja sänky
+ pienemmät kantamukset
+ vaatteiden pesu ja tavaroiden organisointi
+ perhe ja ystävät
- töihin paluu ja tentteihin lukeminen
+ leffat ja keskeneräiset sarjat
+/- suomen kieli
Toivottavasti ei tuu samanlaista matkanjälkeistä masennusta kuin vaihdon jälkeen...pitää alkaa suunnitella uutta matkaa. :)
Vatsa kurnii, ois pitänyt jo lähtee, kaikki tavarat on valmiina. Mut kaikki nukkuu vielä enkä kehtaa lähteä ilman hyvästejä. :P
Ajattelin kolkuttaa Jonasin ovelle,mut se vois olla vähän epäkohteliasta. Voisin kirjoittaa lapun, mut sekin voisi olla vähän tylyä. Plus se varmaan herää vähintäänkin sit kun oon eteisessä metelöimässä. Äh, haluun jo pois täältä.
Dimitri tuli kotiin vasta kasilta aamulla. Siis mä en ymmärrä miten se jaksaa. :)
Okei, nyt kirjoitan sen lapun.
En kehdannutkaan...mut meen nyt eteiseen mölyämään.
Tai meen kohta...
No, menin, mut en ollut tarpeeks äänekäs.
Kaipa se lappu ois ihan jees idea.
No niin, Kaspar taitaa heräillä...toivottavasti...joo!! Ehkä mä voin kohtapuoliin lähteä. :) Pääasia vissiin, että sanon moikka edes jollekin noista.
Jees, Jonas sanoi et ne ei meinaa tehdä tänään mitään spessuu kun eilen meni niin myöhään (aikaiseen). Mä päätin sit lähteä kävelylle ihan itsekseni. Kaupasta tarttui mukaan sämpylä, kaakaota ja suklaalevy. Menin ensin läheiseen (melko pimeään) puistoon istumaan riippuverkkomattoon syömään iltapalan ja jatkoin siitä matkaa poispäin keskustasta. Löysin paljon baareja, shisha-paikan (jonka tuoksu toi takas älyttömästi Turkki-muistoja), klubeja ja leffateatterin.
Käppäilin sit Limmt-joelle ja sen rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä parin sillan verran takaisin keskustaa kohti. Välillä oli vähän pelottavaa kun ei ollut katuvaloja tai reitti oli muuten vaan tosi epäilyttävä. Toisaalta pimeässä oli helpompi katsella tähtiä, joten eipä mennyt ihan mönkään tämä reittivalinta. ;)
Kuljin myös yksien tosi outojen bileiden ohi. Niillä oli joku ihme dj-koppi pihalla ja random-teltta pystytetty siihen viereen, oudosti pukeutuneita tyyppejä, alienilmapalloja ja joessa olevia diskovaloja. Näytti kyl aika hyviltä bileiltä. :)
Lopulta löysin tien takas kämpille ja lo and behold jätkät pelas edelleen GTA:ta. :D Taidan mennä suihkuun.
No tulipahan käveltyä. Toi matka kämpille oli vissiin joku 4-5 kilsaa. Alkuun tihutti vähän, mutta onneksi sit aurinko päätti tulla ulos kuorestaan. Sain just pakattua rinkkaan mun päivän ostokset ja levitettyä tarvittavat jutut tohon lattialle.
Noi jätkät on ihan kuolleita. Dimitri tuli kotiin joskus seitsemältä aamulla ja Jonas joskus kasilta. Sit ne on heränny puol viiden aikoihin iltapäivällä ja ne on edelleen ihan krapulassa. Kaiken lisäksi Dimitri on vielä menossa ulos tänään tyttöystävänsä ja sen kavereiden kanssa. Noi muut varmaan pitää vaan hiljaisen koti-illan. Toivottavasti ne ei mee..tai siis toivottavasti mun ei tarvitse mennä niiden kanssa. Tiedän, että valitsin nää mun sohvasurffauspaikaksi aika pitkälti biletyksen ja seuran takia, mutta noiden biletys vaikuttaa siltä, että voisin hyvinkin missata mun lennon tai oisin vähintäänkin kauheassa krapulassa huomenna...Ei mikään houkuttelevin idea kun kyseessä on matkustuspäivä. Vitsit jos oisin eilen mennyt noiden kanssa, niin tästä päivästä ei kyl ois tullut yhtään mitään. Ei museoa, yliopistoa, vanhaa kaupunkia, shoppailua tai piknikkiä. Enkä todellakaan ois nähnyt mitään kaupungista. Joo, krapulassa voi olla kotonakin. :)
Tekis mieli mennä vähän kävelemään ulos ihan vaan itsekseni. En jaksa kattoo kun toi yks pelaa Grand Theft Autoa tossa vieressä. Ehkä vilkaisen karttaa ja lähden vaan käppäilemään.
Vitsit tää kämppä on kyl ihan(a) poikamiesboksi. Ja noi kaverit vaan tulee ja menee ihan miten sattuu. Mä oon ehkä vähän liian ujo tällaiseen jätkäseuraan..mun kavereista kun n. 99% on naisia.
