Zell am Seessä paistoi aurinko ja oli tosi lämmin kun saavuin. Löysin pienen kävelyn jälkeen hotellille ja pääsin saman tien mun huoneeseen. Ihanaa pestä vaatteita nyrkkipyykillä, purkaa rinkan sisältö, käydä pikasuihkussa ja jättää tavarat just niin levälleen kuin huvittaa. :)
Aurinko paistoi vielä kun lähdin, vaikka vähän uhkaavan näköisiä pilviä olikin tulossa meidän suuntaan. Päätin silti uhmata kaikkia kohtalottaria ja lähteä mun vaellusreissulle. Tosin 17,5km sai puolittua kun päätin mennä hissillä ylös ja kävellä vain alas. Hissilipun ostaminen meni kutakuinkin näin:
Minä: "One-way ticket up to Schmittenhöhe, please."
Myyjä: "One-way? Are you sure?"
Minä: "Yes."
Myyjä: "Well how are you going to come back down? Fly?"
Minä: "Haha. No, I'm going to walk."
Myyjä: "You know it takes three hours."
Minä: "Yes, but I've got the rest of the day free."
Myyjä: "Okay, then."
Sain vihdoinkin lipun ja vartin odottelun jälkeen hissi lähti kuljettamaan meitä ylös 1200m korkeammalle kuin kaupunki. Jäin näköalapaikalle ihastelemaan maisemia kunnes vartin kuluttua sade yhytti meidät. Onneks en ollut ehtinyt lähteä vielä kävelemään alas, sillä se sademyräkkä oli ihan oikea myrsky. Hissit pysäytettiin ja kaikki tunki sisään näköalatasanteen ravintolaan. Itse menin yläkertaan lukemaan romaania. Jumitus jatkui noin 1,5 tuntia ennenkuin sade taukosi sen verran, että hissit saatiin takas käyttöön. En sit viittinyt lähteä kävelemään mutaisia teitä pitkin alas, joten ostin uuden hissilipun. Grrr...maksoin varmaan kympin ylimääräistä kun ostin liput erikseen. Enkä saanut haluamaani vaellusta.. Huoh.. Oli muuten pikkasen noloa kun tulin alas ja kävelin sen lipunmyyjän ohi. Teki mieli vajota maan alle kun se hymyili tietäväisen näköisesti mulle. :D
Epäonnistuneen retken jälkeen päädyin ruokakaupan kautta takas hotellille tarkoituksena chillata koko loppuilta ja suunnitellen seuraavia päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti