Aamiaisen jälkeen suuntasin suoraan Desigualin myymälään, jonka bongasin eilisellä kävelykierroksella (kertookohan tää jotain mun prioriteeteista). Mukaan tarttui alennuksessa ollut ihana laukku, jonka hihnat tarkistin tällä kertaa useaan kertaan. En enää ikinä osta laukkua, joka menee rikki useaan kertaan korjaustenkin jälkeen, kunnes sitä ei enää uskalla käyttää.
Sieltä jatkoin matkaa yliopistolle, jonne en uskaltanut mennä sisään kun siellä oli joku VIP-tilaisuus. Sen sijaan menin ammattikorkeakoululle, jossa joku mies alkoi puhua mulle ranskaa. Hetken rupattelun jälkeen pääsin jatkamaan matkaa näköalaterassille (jossa alkoi sataa heti ensimmäisen askeleen jälkeen), josta tosiaan oli aika mukavat näkymät kaupungin kattojen ylle ja kirkkojen torneihin, niinkuin se eilinen kahvilatyttö kertoi.
Seuraavaksi suuntasin kolmelle kirkolle ja niiden välissä ehdin shoppailla oikein mukavasti. H&M:ssä ihan itseäni varten ja sit vielä Spriiglissä suklaaeläimiä ja marsipaanihedelmiä Irikselle ja Lilylle. :) Sit en ookaan muuta tehnyt kuin istunut puistoissa ja kävellyt järvenrantaa pitkin sarvelle asti. Ostin lounaaksi kaupasta sushi-kolmioleivän...mm..mielenkiintoinen kokemus..
Täällä on ihan hirveesti turisteja. Suuri osa on varmaan täällä yleisurheilun EM-kisojen takia. Kaduilla on maratonien jäljiltä vielä paljon metalliaitoja, kamerakurkia ja liloja maalinauhoja asfaltissa. Poliiseja ja järkkäreitäkin on näkynyt yllättävän paljon. On vähän ikävä takaisin Itävallan pikkukaupunkeihin. Ja suurempi ikävä kohdistuu Alppeihin. Kyllä ne näkyvät tuolla kaukana idässä, mutta on jotenkin hämmentävää, kun ne ei enää ympäröi mua joka hetki. Ja ymmärrettävää saksaa on myös ikävä. Toisaalta tässä kaupungissa on älyttömän rikas historia ja kansallismuseo kertoi mielenkiintoisen tarinan Sveitsin ja Zürichin uskonnoista. Mutta ehkä pienet kaupungit ja kylät on silti enemmän mun makuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti